Pub in the Corner

Reissu-uutisia Irlannista:

Matkan jouhevan alun takasi omalta osaltaan Ryan Air. Kone lähti Belgiasta 4h myöhässä, eikä suinkaan siltä kentältä, kuin alun perin piti, vaan meidät vietiin bussilla Charleroin kentältä Liegeen keskellä yötä ja vasta sieltä päästiin matkaan. Kentän vaihto tapahtui tosin vasta pitkän epätietoisuuden jälkeen, kun lentokenttähenkilökunta yritti selvittää, onko meille ylipäätään tulossa mitään konetta. Taisivat yrittää morsettaa tai lähettää sähkettä, koska nykypäivän teknologialla käsittääkseni pitäisi tietää reaaliajassa, onko joku tietty kone ilmassa vai ei. Ensimmäinen yö - tai lähinnä aamuyö - meni Dublinin lentokentällä ja auto saatiin alle sitten heti alkuun aamulla.

Road trip sisälsi poiikileikkauksen Irlannista länsi-itä -suunnassa. Alunperin suunnitelmissa oli käydä ihan Belfastissa asti Pohjois-Irlannissa, mutta muutamat natiivit lentokentällä saivat vakuutettua meidät siitä, että kannattaa koluta maata hiukan etelämmässä. Niinpä matkareitti kulki Dublinista länteen Westportiin, sieltä rannikkoa pitkin etelään ja sieltä takaisin pääkaupunkiin. Ja ennen kun autoilusta tulee annettua liian "helppoa kuin hengittäminen" -illuusio, niin pitää myöntää, että olihan se ensialkuun hankalaa ajaa vasemmalla. Ensimmäiset kilometrit hoidettiin saumattomalla yhteistyöllä ja ääneenajattelulla: "pieni kaarros vasempaan, iso oikeaan". Mutta kaikkeen tottuun, niin myös vasemmalla ajamiseen.

Maaseudun kauneus ja verkkaisuus oli eri maailmasta kuin Dublinin pubikulttuuri. Molemmissa oli puolensa, mutta ehkä ensimmäinen teki suuremman vaikutuksen. Maisemat ehti muutamien kilometrien aikana vaihtua täysin, mutta yksi asia pysyi - lehmät ja lampaat, joita oli yksinkertaisesti joka paikassa. Irlannin EI-äänestystulos alkoi tuntua ymmärrettävältä kylien läpi ajaessa, kun kiirettä ei tunnettu, elämä kulki päivä kerrallaan eikä ympäröivä maailma pystynyt tarjoamaan mitään sen suurempaa lisäarvoa.

Maaseutumatkailun varrelle osui kaikenlaista tapahtumaa: taidefestivaalia, Galwayn osterikekkerit, paikallisen kylän teurastuspäivä (ei viivytty paikalla sitten sen kauemmin) ja ehdottomana kohokohtana - sinkkufestarit pienessä kyläpahasessa. Pitihän siellä nyt pysähtyä, kun paikalle satuttiin. Homman jujuna oli se, että lähiseutujen (tai ehkä koko maan) sinkkumaanviljelijät koittaa löytää paremman puoliskon lähikylän sinkkunaisista. Keski-ikähän oli tapahtumassa melko lailla korkea. Ehdittiin olla paikalla 10 min, kun pääsin jo tanssahtelemaan nelikymppisen Johnin kanssa, joka kysyi heti toisessa lauseessa, että miltä kuulostaisi monta hehtaaria maata, 25 lammasta ja vielä niin komea mies kaupan päälle. Onneksi jossain kohtaa elämässä on oppinut sanomaan ei, muuten kirjottaisin tätä blogia Länsi-Irlannin ainoassa nettikahvilassa, jonne piti ensin ajaa 3 tuntia traktorilla. Matka olisi tarttunut kahdessa tunnissa, mutta lampaat tukki tien siellä sun täällä.

Dublin oli sitten jo aavistuksen eläväisempi paikka. Mutta kuitenkin aikas pieni pääkaupungiksi. Päivät meni shoppaillessa ja ilta-aktiviteetit keskitettiin Temple Barin alueelle, joka on tunnettu ravintoloistaan ja pubeistaan. Irlantilainen Bulmers ja trubaduurit loivat loistavaa tunnelmaa, ja kun mies Corkin kaupungista avasi käheän äänensä ja lauloi Piano Manin, Billy Idol ja Ari Koivunen olisi kelpuutettu korkeintaan taustakuoroon.

Summa summarum. Jälkikäteen voisi sanoa, että kaikki meni suunnilleen nappiin. Autoon ei tullut kolhuja, bensaa kului kolmen päivän ajeluun n. 50 litraa, mistä voisi päätellä, että auto kulki osittain pyhällä hengellä. Yöpymiset sujui pääosin hyvin, tosin oman jännityksensä toi yksi yö Mountshannonissa, jossa piti olosuhteiden pakosta nukkua autossa. Lähestyvä pimeys + pikkukylä, jonka yöpymispaikat täyttivät kalastajat + turvallisen oloinen satama, jossa ehkä uskalsi nukkua + tarpeeksi vaatteita mukana = yö autossa. Siinähän se meni, vaikkakin olo aamulla oli sellainen, että paikat saa kuntoon n. puolen vuoden säännöllisellä fysioterapialla. Loput yöt vietettiin hostelleissa, joka ainakin Dublinissa oli erittäin kelvollinen. Syötyä tuli ja rahaa meni, mistä johtuen loppuviikko pitää kiristää budjettia ja ruokavaliota. Pahimman morkkiksen aiheutti ehkä talvilakki, jonka ostin tänään (parin päivän pähkäilyn jälkeen), koska se oli lakiksi kallis. Noh, tunnustetaan, 30 euroa. Muistakaakin kehua sitä sitten kun näette.

Omaloma

Täysistuntoviikko ja kolme työviikkoa takana, joten onhan se jo loman paikka! Koska Strasbourgin istuntosalin katto romahti tuossa loppukesässä (eihän siellä edes ole syynä lumimassat, mitä voimme päätellä siis ranskalaisen arkkitehtuurin tasosta??), tämänkertainen täysistuntoviikko pidettiin Brysselissä, mikä käsittääkseni oli kaikille mieluista. Paitsi ranskalaisille egoille ja Strasbourgin palveluyrittäjille.

Viime lauantai Lillessä (kuva 1 on minä ja Lille, kuvassa 2 matkaseura) meni mainiosti. Huomasi heti, että oltiin puolen tunnin junamatkan verran etelämmässä, koska oli paljon lämpimämpää kuin täällä. Lille-reissulta tuodut tuliaiset - halvat viinit ja juustot - hupenivatkin sitten illalla täällä Brysselissä Hanna Ekolan Villihevosia, sun muita viime vuosisadan lopun huonoimpia biisejä kuunnellessa.

Eilen juhlittiin yhden kamun synttäreitä terveysravintolassa. Kyseessä oli jonkin sortin orgaanisen ruuan ravintola ja menuja löytyi joka lähtöön: immuunijärjestelmän elvyttämiseen, elimistön myrkkypitoisuuden pienentämiseen (myös maksan.. tämähän kuulostaa hyvältä!), enrgiatason nostamiseen tai nuorentumiseen! Listalla oli myös menu raskaana oleville. Mahtaakohan kukaan mies kehdata ikinä ottaa sitä? Vaikka oisin voinut tehdä keholleni ihmeitä yhdessä illassa, tyydyin perussalaattiin, joka tosin oli aivan loistava. Tähän päätökseen vaikutti lähinnä se, että olin vailla suuria käteismääriä, koska en ollut kerennyt automaatille. Ja täällähän tarjoilijat nauraa, jos yrität ehdottaa, että maksaisit kortilla erikseen.

Nyt pitää kiiruhtaa sille ansaitulle lomalle. Ratikka menee kohta, se vie mut juna-asemalle, josta tunnin matka Brysselin kauemmalle lentokentälle, josta kone kiikuttaa Dubliniin. Matkaseurana Satu, harkkari parlamentista myös. Dublinin kentällä odottaa vuokrattu auto, jolla pitäisi koluta vihreä ja vireä Irlanti sunnuntaihin mennessä. Tätä autonvuokrausta en muuten uskaltanut paljastaa äitille puhelimessa, koska vähän itteänikin jännittää vasemmanpuoleinen liikenne. Mutta Satu on kuulemma tehnyt koko viikon ajan jo mielikuvaharjotteita, joten eiköhän me pärjätä. Tiistaina koti-Brysseliin takaisin, sitten taas lisää päivitystä ja kerrottavaa lienee enemmän kuin tässä pätkässä.

Töitä mahan täydeltä

Toisen työviikon jälkeen oon jo paljon viisaampi... Eikun siis. Toisen työviikon jälkeen oon päässyt nauttimaan mukavista työsuhde-eduista, jotka ainakin näin aloittelijalle maistuu. Nämä edut on lähinnä tulleet ruuan ja juoman muodossa ja ilta-aikaan. Keskiviikkona parlamentissa oli useammankin näyttelyn avajaiset, joiden yhteydessä oli samppajatarjoilu, ja parhaimmissa tilaisuuksissa myös pientä snäkiä. Siinä sivussa tuli sitten hiukan tutustutta myös Pohjois-Korean taiteeseen, panoraamavalokuvaukseen ja Ugandan lapsisotilaiden piirustuksiin. Ruokaetua on myös tullut murojen muodossa. Eilen aamulla eurooppalaiset murolobbarit halusivat tarjota parlamentissa ilmaista aamupalaa kaikille ja niinpä söin pitkän tovin kaikenlaisia mahdollisia raksuja. Eilen illalla oli sitten taas toimiston yhteinen ravintolaillallinen.

Mutta ehkä tänään illalla oli tarjolla kuitenkin parasta antia, koska pääsin Suomeen ja saunaan! Suomen EU-edustusto Brysselissä kutsui meppejä tiloihinsa keskustelemaan talousasioista ja munhan piti todellisena talousasiantuntijana olla tietysti paikalla. Koska se on Suomen edustusto, se on virallisesti Suomen maaperää ja niinpä voin siis sanoa käyneeni Suomessa piipahtamassa. Siellä oli myös sauna päällä - oikein kunnon suomalainen sauna. Illan kruunasi kuitenkin stereoissa soinut Tommi Läntinen! Vai olikohan se J.Karjalainen...

Viime viikonloppu sujui pienimuotoisen turismin muodossa. Koska lauantaita hallitsi belgialainen tihkusade (kuva 2), piti päästä sisätiloihin. Niinpä tuli mentyä sotamuseoon, koska se on Brysselissä yksi niistä paikoista, joissa pitääkuitenkinjoskuskäydämutteinytjustviitti. Museo on oman tulkintansa mukaan kokoelmaltaan maailman kattavin sotamuseo. Ja esineitähän riitti niin paljon, että mukana oli myös itse Mannerheimin univormu. Hienojen esineistöjen taakse oli kuitenkin helposti kätketty faktat Belgian mielivaltaisesta siirtomaahistoriasta ja onnettomista maailmansodista. Tärkeämpää oli saada esille joku vuodelta x oleva hevosen satula, jossa näkyi vielä jälkiä verestä, jota oli vuodattanut satulaa käyttänyt Suuri Ratsastaja. Siis vuodelta x.

Viikonloppuun kuului myös vahvasti kirppistonginta, koska kotia (kuva 1) lähellä olevilla kaduilla oli suuren suuri kirppis. Ja kun kaduilla vielä soitteli torvisoittokunta ja tuoksui lätyt, niin aurinkoinen sunnuntaipäivä oli mitä otollisin haahuilla kaduilla. Haaviin häi nahkalaukku, peltirasia ja hienot kengät, joista oon erittäin onnellinen. Ja Suvi, voisin sanoa, että siellä oli aikas hienoakin vanhaa tavaraa, mutta en viitti ettet oo kade..

Parlamentin kuntosali sai alkuviikosta uuden asiakkaan. Ja pääsin todella pitkästä aikaa jumppaan, joka kuitenkin osoittautui pieneksi pettymykseksi, koska a. vetäjä ei itse tehnyt mitään, vaan kuritti meitä jumppaajia vain ihan hulluna, mikä jotenkin laskee omaa motivaatioita tehdä, b. tuli painamaan reidestä askelkyykyissä ja korjaamaan käsiä punnerruksissa, jonka vuoksi se riskeerasi oman terveytensä koska mua TODELLA ärsytti se siinä vaiheessa kun ei vaan enää jaksa yhtään punnerrusta ja c. (pahin kaikista) liikeitä ei tehty musiikin rytmiin. Mutta pitää vastedes hiukan vältellä Sebastienin jumppia niin saa paremman mielen. Parlamentin salilla on muuten sauna, josta sain tänään kuulla sellaisen tarinan, että Pertti Paasio on ne omana EU-toimintakautenaan (siis vuosia sitten) sinne rakennuttanut. Luvassa on siis kunnon saunaa, eikä eurooppalaista "älä heitä kiukaalle vettä, kiuas menee rikki" -versiota.

Viikon sukkahousutilastot on yhtä masentavaa luettavaa kun ennenkin: uudet sukkahousut aamulla jalkaan ja illalla ne on rikki. Uusi diktaattori-kampaajan luoma tukka (kuva 3) ei aivan tyydytä, koska sitä pitää laitella niin kovasti, jotta se näyttää hyvältä. Ja koska tukanlaitto ei ole sitä ominta osaamisaluetta niin eihän siitä ikinä mitään tule.

Ensi viikko on parlamentin täysistuntoviikko, eli parlamentti äänestää mietinnöistä. Normaalistihan täysistuntoviikot vietetään Strasbourgissa, mutta koska parlamenttirakennuksen katto on siellä hiukan oikutellut, istunto pidetään Brysselissä. Kaikki on tästä käänteestä varsin tyytyväisiä, koska kukaan ei ikinä millään jaksaisi lähteä Strasiin ihan vain äänestysten takia. Täysistuntoviikon jälkeen sitten taas hengähdetään, mikä tarkoittaa sitä, että mepit tekevät hommia kotimaissaan ja meidänkin toimisto taitaa olla sen viikon kiinni. Tästä siis voinkin päätellä, että se tarkoittaa mulle viikon lomaa! Lontoo here I come!!

Pitkää päivää..

Ensimmäinen työviikko takana. Tosin on vasta torstai, mutta perjantait parlamentissa on rauhallista aikaa: mepit on lähteneet Suomeen ja töihin saa mennä farkuissa ja tennareissa. Ihanaa. Virkamiespukeutuminen on sujunut ihan hyvin siihen nähden, että se ei ole ihan just sitä ominta pukeutumista, mutta sukkahousut on kyllä varsin ongelmalliset. Kolme päivää töissä = kolmet rikkinäiset sukkahousut isovarpaan kohdalta. Mitä on tehtävissä?

Työpäivät on pitkiä, mutta koska hommat vaihtelee niin laidasta laitaan, ei kerkeä tylsistymään. Työt on valiokuntaistunnoista ja muistioiden laatimisesta kahvikuppien pesuun. Ja nakkihommia tekee kaikki, joten en oo kokenut joutuneeni ylimmäksi kahvinkeittäjäksi Sirpan toimistoon. Parlamentissa on paljon kaikenlaisia kulttuuritilaisuuksia, mihin tulee kutsuja, joihin avustajatkin pääsee. Ensi viikolla ois hiukan tarkoituksena koluta niitä työkaverin kanssa, eikä siis ollenkaan sen vuoksi, että niissä on yleensä hyvät tajroilut. Parasta antia tulee varmasti olemaan näyttely, jossa esitellään Pohjois-Korean taidetta - mitä ikinä se sitten onkaan. Sitä odotellessa.

Parlamentti on oletetusti varsin iso rakennus, jonne on helppo eksyä. Muutaman päivän jälkeen hallitsen sentään jo suht hyvin toimisto-ruokala-kokoussalit –triangelin. Tosin kun eilen olin menossa Iran-valtuuston istuntoon, löysin itseni salista, jossa alettiin käsitellä Bulgarian tieliikenteen kiemuroita. Aina ei onnistu. Parlamentista löytyy suunnilleen kaikki tarvittavat palvelut. Niinpä siis oon menossa huomenna aamulla avaamaan pankkitilin ja sen jälkeen kampaajalle. Pankkitili pitää avata, jotta pääsen jäseneksi parlamentin kuntosalille. Kaikki on tehtävä, jottei ranujen, majoneesin ja vaalean leivän pahan liitto pääse tekemään tihutöitään.

Kotona kaikki hyvin. Yhteiselo on sujunut varsin hyvin. Paitsi että suihkun ovessa ei oo lukkoa, mikä aiheuttaa aika ajoin ongelmia.. Ja tänään huomasin, että eilen ostamasta leivästä on päivän aikana puolet kadonnut johonkin. Toivottavasti meni tarpeeseen sitte ainakin. Eilen osa kämppiksistä oli vähän hippaamassa, joten ymmärrän varsin hyvin, että dagen efter –olossa teki mieli mennä toisen leipäpussille. Hyväksytään tämän kerran.

Brysselissä on lauantai joka päivä. Tai ainakin jos iltaelämää katsoo. Fortenhan veroista on maanantai-illalla mahdotonta löytää, mutta kaikki kuppilat on täynnä ihmisiä riippumatta siitä mikä viikonpäivä. Ja kivat pikkubaarit ei ole mitenkään keskittyneet tietyille alueille, vaan niitä on kaikkialla. Kaupunkikaavoittajat on luovuttaneet Brysselin suhteen jo ennen aikojaan, koska yhdessäkään risteyksessä ei luultavasti ole kahden kadun muodostamaa suoraa kulmaa (menipä matemaattiseksi). Eli siis turkulainen neliökaavoitus on kaukana täältä. Se tekee eksymisen helpommaksi.

Kodin lähellä on pieni järvi, tai oikeastaan kaksi pientä lammikkoa. Sen verran isoja kumminkin, että ne kiertäessä saa hyvän aamulenkin tehtyä. Lammikoihin on tehty koteja linnuille, varsin huomaavaista. Samaisten lammikoiden varrella on joka aamupäivä torikojuja, joissa maanviljelijät myy tuotteitaan. Ja täytyyhän sitä nyt lähitiloja tukea, vaikka hinnat ehkä vähän kalliimpia onkin. Mutta siihenkin alkaa tottua, koska Brysselissä ruoka on kalliimpaa kuin Suomessa. Ja vaikka siellä kotipäässä aina tulee valitettua ravintolaruuan kalleutta, täällä se on vielä kalliimpaa. Kalja on onneksi halvempaa. Kaljan juonnin opetteluprojekti on edennyt erittäin hitain askelin ja jäänyt toistaiseksi kirsikkakaljan tasolle.

Viikonlopun suunnitelmat vielä avoinna. Mutta se alkaa ainakin huomenna töiden jälkeen parilla "kaljalla" Luxemburgin aukiolla, joka on parlamentin edessä.

Alkupäivien turismia

Lapsuudenunelma virkamiesurasta Brysselissä on pari päivää vailla toteutumistaan ja utopia virkamieselämästä kestää vielä saman ajan ennen särkymistään.

Ennen varsinaisten töiden alkua oon kuitenkin viettänyt lähinnä turistielämää; eilen kävin tsekkaamassa tulevan työpaikan (kuva 3) ja opettelin muutaman korttelin työmatkan kuin ekaluokalla konsanaan. Tänään oli "tuki ja turva" -Tuomaksen kanssa suunnitteilla matka Spahan, jossa siis ajetaan formulakisa tänä viikonloppuna. Matkasuunnitelmat piti ihan juna-aseman lippuluukulle asti, mutta koska kassakoneen näyttämä hinta oli jokseenkin kallis, tehtiin erittäin nopea suunnanvaihdos ja ostettiinkin liput Antwerpeniin (kuva 2). Pikapäätös osoittautui loistavaksi, koska Antwerpen on äärimmäisen viihtyisä kaupunki, jossa on luultavasti maailman kaunein rautatieasema (kuva 1) ja Euroopan toiseksi suurin satama. Kaupungissa kuuluu syödä simpukoita ja niitähän mekin syötiin. Minä ensimmäistä kertaa elämässäni - muttei viimeistä.

Asun lähellä Place Flageyta - kämppisten mukaan ehkä parasta seutua, jolla Brysselissä voi asua. Parasta siinä mielessä, että täällä tapahtuu, on paljon kuppiloita ja pubeja. Tänään aamulla löysin myös lisää hyviä puolia, kun aamulenkillä päädyin lenkkiparatiisiin metsän keskelle aikas lähellä kotiovelta. Asunnosta ei lenkkiseuraa heru; kämppikset on jokainen jonkin sortin taiteilijoita. Guillaume, jonka huoneeseen tulin asumaan, lähtee kohta pariksi kuukaudeksi Kuubaan soittamaan bongorumpuja. Alakerran kellarissa on kaksi huonetta: toisessa voi entisöidä huonekaluja, toisessa soittaa kaikenmoisia rumpuja. Pick yours. Parasta on kuitenkin, että kaikki on kovin rentoja, minä ehkä nipoin.

Lento tänne meni hyvin, kunhan olin saanut maksettua hassut 70 euroa liian painavista matkatavaroista. Asia harmitti aika lailla, mutta lepyin kun huomasin, että Tero Pitkämäki oli tulossa samalle lennolle heittämään Brysselin GP-kisaan.


Muuta suurta mainitsemisen arvoista ei ole kai tapahtunut. Paitsi että kävin eilen metrolla Ikeassa aika pitkän matkan päässä, ostin yölampun, joka maksoi 2,99 euroa. Se ei toimi.

Huominen menee varmaan maanantaita jännittäessä. Ainakaan matkustelua ei ole tiedossa ennen ensi viikonloppua. Eepille terveisiä, etä quasimodo-finni on jo melkein poissa. Lisää kuulumisia taas muutaman päivän töissä räpeltämisen jälkeen.