Pitkää päivää..

Ensimmäinen työviikko takana. Tosin on vasta torstai, mutta perjantait parlamentissa on rauhallista aikaa: mepit on lähteneet Suomeen ja töihin saa mennä farkuissa ja tennareissa. Ihanaa. Virkamiespukeutuminen on sujunut ihan hyvin siihen nähden, että se ei ole ihan just sitä ominta pukeutumista, mutta sukkahousut on kyllä varsin ongelmalliset. Kolme päivää töissä = kolmet rikkinäiset sukkahousut isovarpaan kohdalta. Mitä on tehtävissä?

Työpäivät on pitkiä, mutta koska hommat vaihtelee niin laidasta laitaan, ei kerkeä tylsistymään. Työt on valiokuntaistunnoista ja muistioiden laatimisesta kahvikuppien pesuun. Ja nakkihommia tekee kaikki, joten en oo kokenut joutuneeni ylimmäksi kahvinkeittäjäksi Sirpan toimistoon. Parlamentissa on paljon kaikenlaisia kulttuuritilaisuuksia, mihin tulee kutsuja, joihin avustajatkin pääsee. Ensi viikolla ois hiukan tarkoituksena koluta niitä työkaverin kanssa, eikä siis ollenkaan sen vuoksi, että niissä on yleensä hyvät tajroilut. Parasta antia tulee varmasti olemaan näyttely, jossa esitellään Pohjois-Korean taidetta - mitä ikinä se sitten onkaan. Sitä odotellessa.

Parlamentti on oletetusti varsin iso rakennus, jonne on helppo eksyä. Muutaman päivän jälkeen hallitsen sentään jo suht hyvin toimisto-ruokala-kokoussalit –triangelin. Tosin kun eilen olin menossa Iran-valtuuston istuntoon, löysin itseni salista, jossa alettiin käsitellä Bulgarian tieliikenteen kiemuroita. Aina ei onnistu. Parlamentista löytyy suunnilleen kaikki tarvittavat palvelut. Niinpä siis oon menossa huomenna aamulla avaamaan pankkitilin ja sen jälkeen kampaajalle. Pankkitili pitää avata, jotta pääsen jäseneksi parlamentin kuntosalille. Kaikki on tehtävä, jottei ranujen, majoneesin ja vaalean leivän pahan liitto pääse tekemään tihutöitään.

Kotona kaikki hyvin. Yhteiselo on sujunut varsin hyvin. Paitsi että suihkun ovessa ei oo lukkoa, mikä aiheuttaa aika ajoin ongelmia.. Ja tänään huomasin, että eilen ostamasta leivästä on päivän aikana puolet kadonnut johonkin. Toivottavasti meni tarpeeseen sitte ainakin. Eilen osa kämppiksistä oli vähän hippaamassa, joten ymmärrän varsin hyvin, että dagen efter –olossa teki mieli mennä toisen leipäpussille. Hyväksytään tämän kerran.

Brysselissä on lauantai joka päivä. Tai ainakin jos iltaelämää katsoo. Fortenhan veroista on maanantai-illalla mahdotonta löytää, mutta kaikki kuppilat on täynnä ihmisiä riippumatta siitä mikä viikonpäivä. Ja kivat pikkubaarit ei ole mitenkään keskittyneet tietyille alueille, vaan niitä on kaikkialla. Kaupunkikaavoittajat on luovuttaneet Brysselin suhteen jo ennen aikojaan, koska yhdessäkään risteyksessä ei luultavasti ole kahden kadun muodostamaa suoraa kulmaa (menipä matemaattiseksi). Eli siis turkulainen neliökaavoitus on kaukana täältä. Se tekee eksymisen helpommaksi.

Kodin lähellä on pieni järvi, tai oikeastaan kaksi pientä lammikkoa. Sen verran isoja kumminkin, että ne kiertäessä saa hyvän aamulenkin tehtyä. Lammikoihin on tehty koteja linnuille, varsin huomaavaista. Samaisten lammikoiden varrella on joka aamupäivä torikojuja, joissa maanviljelijät myy tuotteitaan. Ja täytyyhän sitä nyt lähitiloja tukea, vaikka hinnat ehkä vähän kalliimpia onkin. Mutta siihenkin alkaa tottua, koska Brysselissä ruoka on kalliimpaa kuin Suomessa. Ja vaikka siellä kotipäässä aina tulee valitettua ravintolaruuan kalleutta, täällä se on vielä kalliimpaa. Kalja on onneksi halvempaa. Kaljan juonnin opetteluprojekti on edennyt erittäin hitain askelin ja jäänyt toistaiseksi kirsikkakaljan tasolle.

Viikonlopun suunnitelmat vielä avoinna. Mutta se alkaa ainakin huomenna töiden jälkeen parilla "kaljalla" Luxemburgin aukiolla, joka on parlamentin edessä.