Pub in the Corner

Reissu-uutisia Irlannista:

Matkan jouhevan alun takasi omalta osaltaan Ryan Air. Kone lähti Belgiasta 4h myöhässä, eikä suinkaan siltä kentältä, kuin alun perin piti, vaan meidät vietiin bussilla Charleroin kentältä Liegeen keskellä yötä ja vasta sieltä päästiin matkaan. Kentän vaihto tapahtui tosin vasta pitkän epätietoisuuden jälkeen, kun lentokenttähenkilökunta yritti selvittää, onko meille ylipäätään tulossa mitään konetta. Taisivat yrittää morsettaa tai lähettää sähkettä, koska nykypäivän teknologialla käsittääkseni pitäisi tietää reaaliajassa, onko joku tietty kone ilmassa vai ei. Ensimmäinen yö - tai lähinnä aamuyö - meni Dublinin lentokentällä ja auto saatiin alle sitten heti alkuun aamulla.

Road trip sisälsi poiikileikkauksen Irlannista länsi-itä -suunnassa. Alunperin suunnitelmissa oli käydä ihan Belfastissa asti Pohjois-Irlannissa, mutta muutamat natiivit lentokentällä saivat vakuutettua meidät siitä, että kannattaa koluta maata hiukan etelämmässä. Niinpä matkareitti kulki Dublinista länteen Westportiin, sieltä rannikkoa pitkin etelään ja sieltä takaisin pääkaupunkiin. Ja ennen kun autoilusta tulee annettua liian "helppoa kuin hengittäminen" -illuusio, niin pitää myöntää, että olihan se ensialkuun hankalaa ajaa vasemmalla. Ensimmäiset kilometrit hoidettiin saumattomalla yhteistyöllä ja ääneenajattelulla: "pieni kaarros vasempaan, iso oikeaan". Mutta kaikkeen tottuun, niin myös vasemmalla ajamiseen.

Maaseudun kauneus ja verkkaisuus oli eri maailmasta kuin Dublinin pubikulttuuri. Molemmissa oli puolensa, mutta ehkä ensimmäinen teki suuremman vaikutuksen. Maisemat ehti muutamien kilometrien aikana vaihtua täysin, mutta yksi asia pysyi - lehmät ja lampaat, joita oli yksinkertaisesti joka paikassa. Irlannin EI-äänestystulos alkoi tuntua ymmärrettävältä kylien läpi ajaessa, kun kiirettä ei tunnettu, elämä kulki päivä kerrallaan eikä ympäröivä maailma pystynyt tarjoamaan mitään sen suurempaa lisäarvoa.

Maaseutumatkailun varrelle osui kaikenlaista tapahtumaa: taidefestivaalia, Galwayn osterikekkerit, paikallisen kylän teurastuspäivä (ei viivytty paikalla sitten sen kauemmin) ja ehdottomana kohokohtana - sinkkufestarit pienessä kyläpahasessa. Pitihän siellä nyt pysähtyä, kun paikalle satuttiin. Homman jujuna oli se, että lähiseutujen (tai ehkä koko maan) sinkkumaanviljelijät koittaa löytää paremman puoliskon lähikylän sinkkunaisista. Keski-ikähän oli tapahtumassa melko lailla korkea. Ehdittiin olla paikalla 10 min, kun pääsin jo tanssahtelemaan nelikymppisen Johnin kanssa, joka kysyi heti toisessa lauseessa, että miltä kuulostaisi monta hehtaaria maata, 25 lammasta ja vielä niin komea mies kaupan päälle. Onneksi jossain kohtaa elämässä on oppinut sanomaan ei, muuten kirjottaisin tätä blogia Länsi-Irlannin ainoassa nettikahvilassa, jonne piti ensin ajaa 3 tuntia traktorilla. Matka olisi tarttunut kahdessa tunnissa, mutta lampaat tukki tien siellä sun täällä.

Dublin oli sitten jo aavistuksen eläväisempi paikka. Mutta kuitenkin aikas pieni pääkaupungiksi. Päivät meni shoppaillessa ja ilta-aktiviteetit keskitettiin Temple Barin alueelle, joka on tunnettu ravintoloistaan ja pubeistaan. Irlantilainen Bulmers ja trubaduurit loivat loistavaa tunnelmaa, ja kun mies Corkin kaupungista avasi käheän äänensä ja lauloi Piano Manin, Billy Idol ja Ari Koivunen olisi kelpuutettu korkeintaan taustakuoroon.

Summa summarum. Jälkikäteen voisi sanoa, että kaikki meni suunnilleen nappiin. Autoon ei tullut kolhuja, bensaa kului kolmen päivän ajeluun n. 50 litraa, mistä voisi päätellä, että auto kulki osittain pyhällä hengellä. Yöpymiset sujui pääosin hyvin, tosin oman jännityksensä toi yksi yö Mountshannonissa, jossa piti olosuhteiden pakosta nukkua autossa. Lähestyvä pimeys + pikkukylä, jonka yöpymispaikat täyttivät kalastajat + turvallisen oloinen satama, jossa ehkä uskalsi nukkua + tarpeeksi vaatteita mukana = yö autossa. Siinähän se meni, vaikkakin olo aamulla oli sellainen, että paikat saa kuntoon n. puolen vuoden säännöllisellä fysioterapialla. Loput yöt vietettiin hostelleissa, joka ainakin Dublinissa oli erittäin kelvollinen. Syötyä tuli ja rahaa meni, mistä johtuen loppuviikko pitää kiristää budjettia ja ruokavaliota. Pahimman morkkiksen aiheutti ehkä talvilakki, jonka ostin tänään (parin päivän pähkäilyn jälkeen), koska se oli lakiksi kallis. Noh, tunnustetaan, 30 euroa. Muistakaakin kehua sitä sitten kun näette.