Paha ja hyvä Strasbourg

Reilu viikko sitten juhlin lauantai-iltaa päässäni valkoinen kypärä, jossa lukee one seat - kypärä ajaa ajatusta siitä, että parlamentti toimisi tulevaisuudessa vain ja ainoastaan brysselissä. Rekkaralli, joka vie paperipinot viikoksi Strasbourgiin kuukaudessa, on erittäin kallista eikä kukaan ikinä oikein jaksaisi lähteä sinne. Kun on niin pienet toimistot ja ruokakin on ruokalassa kalliimpaa. Ja niissä rekkojen rahtaamissa laatikoissa on - no, muutama paperi mutta lähinnä meidän kenkiä.

Muutaman päivän Strasbourg-kokemuksen jälkeen olisin edelleen valmis laittamaan valkoisen kypärän päähäni aatteen vuoksi (silloin hattubileissähän se oli vain ja ainoastaan jaloa aatetta koko ilta..), mutta en ehkä enää niin kärkkäästi. Täällä on meinaan kivaa. Ja kaunista. Strasbourg on kaunis keskieurooppalainen kaupunki saksalaistyylisine taloineen ja lukuisine kirkkoineen. Parlamenttirakennus on kaunis - ei pelkästään mahtipontinen niin kuin Brysselissä vaan myös kaunis ja viihtyisä. Täysistuntosali hohkaa arvokkuutta, jota Brysselin arkinen sali ei pysty päihittämään. Laitan ensi blogiin kuvia molemmista, niin voitte verrata ja tehdä omat arviot. Tähän blogiin ei tule kuvia, koska kamerasta loppui akku ja laturi on Brysselissä. Saatte tuplakuvat ensi kerralla.

Asumisjärjestelyt on mielenkiintoiset, mutta mukavat. Me asutaan Sirpan ja Kitin kanssa pienessä huoneistossa Strasbourgin keskustassa. Ulko-ovi portaikkoon on niin matala, etten mahdu siitä suorana sisään. Portaat kolmanteen kerrokseen, jossa huoneisto sijaitsee, on niin kapeat ja jyrkät, että suomalaiset turvallisuustarkastajat eristäisivät alueen keltaisilla nauhoilla oitis. Myöskään portaita ei pysty kävelemään täysin suoraselkäisesti. Huoneisto on idyllinen. Ihana suorastaan. Mutta pääosin sielläkin pitää kyyristellä. Niinpä onkin kumma juttu, jos vielä tämän viikon jälkeen kävelen suoraselkäisenä tai ilman selkävaivoja.

Muonituskustannukset täällä ovat jääneet melko lailla minimiin. Tiistai ja keskiviikkoaamut alkoivat mittavilla aamupalajärjestelyillä parlamentilla; keskiviikkona pääsin meidän delegaation (eli kokoomuksen) assareista edustamaan Olli Rehnin järjestämälle aamiaiselle! Tiistai-illalla autoala lobbasi ravintolaillallisen verran ja tänään keskiviikkona on eräänlainen jäähyväisillallinen Sirpan ja Kitin kanssa. Me kun ei sitten huomisen jälkeen enää Sirpan kanssa nähdä. Hyvä muuten, että ruokatarjoilu on ollut taattua, koska täällä päässä parlamentin ravintola on kamala paikka. Siellä on pahaa ruokaa ja liikaa ihmisiä ja kaksi kertaa kalliimpaa kuin Brysselissä. Eilen söin siellä sosehernekeittoa krutongeilla. Ei, ei ollut pannukakkua jälkkäriksi.

Ennen tätä Strasbourgin keikkaakin tapahtui. Nimittäin ÄITI oli täällä Anteron kanssa viikonlopun. Kumpikaan ei ollut koskaan ollut Brysselissä, joten piti näyttää kaupunkia oikein olan takaa. Ei mutta hetkonen, eihän Brysselissä ole mitään näytettävää. Niinpä ohjelmanjärjestelijänä käytin vanhukset pissaavalla pojalla, näytin parlamentin sateisesta ja huuruisesta bussin ikkunasta ja keskityin ruokaelämyksien luomiseen. Hyvien syömishetkien tuoman ähkyn lisäksi viikonlopun saldona on pakko mainita uudet kengät. Eikä mitkä tahansa kengät, vaan polvien alle ulottuvat saappaat, jotka menevät ylösasti kiinni - siitäkin huolimatta, että siinä matkalla ovat melko suuret pohkeet. Tittididii.

Taidan olla tulossa kipeäksi. Kurkku sattuu ja lihakset särkee. Harmittaa, mutta sinänsä olen tyytyväinen siitä, että tähän asti olen ollut täysin terveenä. Oma diagnoosi: lähestyvän lähdön aiheuttama ahdistus ja ymmärtämättömyys. Ystäväni Eepi ehkä sanoisi, että pitäisi syödä lihaa ja muutenkin monipuolisemmin. Toivon, että särkylääke ja tämän illan pieni power nap toimistolla auttaa; tänään illalla on kuitenkin kuuleman mukaan legendaariset keskiviikko-bileet Lentäjä-baarissa eikä niistä voi olla paitsi. Etenkään, kun tumma, pitkä ja komea hollantilaisavustaja sanoi hississä, että nähdään siellä.