5.10.2008

Lomaparatiisista budjettikurimukseen

Lomalta paluu on sujunut varsin leppoisasti. Työt on maistunut ja näin.

Torstaina pieni pala latinoafrikkalaista kulttuuria kävi meillä kotona, kun Guillaume vietti läksiäisiään. Guillaume lähti siis Kuubaan soittamaan niitä bongorumpuja ja sillä oli täällä juhlissa koko niiden bändi. Tämä tarkotti varsin pitkälle yöhön menevää musiikkishowta kolmen eri kokoisen bongorummun ja useamman laulajan turvin. Ei voinut kuin ihastella sitä menoa. Ja mennä parin lasillisen jälkeen nukkumaan.

En jää kuitenkaan ilman bongorumpurytmejä, vaikka Guillaume lähti, koska ainahan yhteen kommuuniin mahtuu useampi rumpali. Philip on bongorumpuopettaja ja sai kellarin kokonaan omaan käyttöönsä. Nyt kun Guillaume lähti, hunajapurkkini saattaa saada olla rauhassa, sää nähdä. Ostin lauantaina uuden purnukan ja piilotin sen varmuuden vuoksi tylsien näkösten myslien taakse. Hah!

Viikonloppu oli kovin rentouttava. Lauantain haahuilin ikään kuin shoppailemassa, mutta koska budjettikuri on edelleen voimassa, ostin vain välttämättömimmät eli papiljotit, pyöröharjan ja lampun. Saa tukan kuntoon ja yövalon toimimaan - voisin todeta että nämä hankinnat olisi voinut tehdä jo kuukausi sitten. Sunnuntaina satoi koko päivän ja astuin ulos vain sen verran, että kävin ostamassa torilta salaattimöhkäleen ja myöhemmin päivällä lenkillä. Kaupungissa oli la-su -yönä "Nuit Blanche", jota voisi ehkä vähän verrata taiteiden yöhön. Paljon musiikkitapahtumia läpi yön ja kollektiivinen aamupala klo 5 aamulla. Tähän en kuitenkaan osallistunut, vaan olin kiltisti jo tuohon aikaan nukkumassa. Olin koko loppuviikon muistutellut kavereita, että kellot siirretään viikonloppuna ja sain sunnuntaiaamuna herätä tietoisuuteen siitä, ettei niitä mihinkään vielä siirretty.

Kulttuuriuutisten saralla on vilkasta. Mietinkin eilen, kaipaako kukaan enää seuraani Suomessa, kun kerron, että eilen olin kirjanjulkistamistilaisuudessa, huomenna menen klassisen musiikin konserttiin ja lauantaina kirjakahvilaan. Kuulostaa pahemmalta mitä se on. Eilisessä julkistamistilaisuudessa Kjell Westö markkinoi hollanniksi käännettyä kirjaansa. Selitys osallistumiselle: hyvä kirja ja hyvät snäkit. Huomenna Monica Groop konsertoi Finlandsvensk instituutissa. Selitys osallistumiselle: ilmainen, muutkin toimistolta tulee ja toivottavasti hyvät snäkit.

Nyt on onnittelupalstan vuoro: nimpparionnittelut lähtee satulle, säteelle, niinalle ja äitille! Tämän kuun puolella kaikki. Aika lailla etukäteen, mutta muuten unohtuu. Ja ne kenen nimi jäi mainitsematta niin hyvää nimipäivää sinnekin. Ja isälle+veljille kovin isot synttärionnittelut vaikkakin ne on vasta ensi viikolla, mutta koska isä luultavasti lukee näitä kirjoituksia pitkällä viiveellä, saatan onnistua ajoituksessa. Näin muuten yhtenä yönä unta, että isä oli lähettänyt Vernerin postissa tänne. Kun avasin paketin, Verneri oli ihan henkitoreissaan. Kamala uni. Älä isä lähetä Verneriä tänne vaikka heikkoina hetkinä sitä vonkaisinkin.

Tällä kertaa ei oo tarjottavana uutta kuvamateriaalia. Mutta jotta tulee vähän väriä tekstin lomaan, voin laittaa pari Irlannin kuvaa vielä tulemaan. Toisessa on hieno vanha hautausmaa ja toisessa sitten vähän toisella tapaa hienoa perinnettä Match making -festareilta. Siinä minä ja John vähän dansataan. Oisko sittenkin pitänyt jäädä Johnin plantaaseille?

Ei kommentteja: